Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta


Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Bazar, 2015. 327 sivua. Alkuteos Letters from Skye, 2013. Suomentanut Marja Helanen.)

  Kunpa tietäisit, miten sydäntäni raastaa, kun luen viestiäsi, jonka olet jättänyt pöydälle, tyhjälle kakkulautaselle murusten keskelle. Kunpa tietäisit, miltä tuntuu juosta jonkun luo tuokioksi, miten maailma lakkaa pyörimästä ihan vain hetkeksi, kun suljet hänet syliisi, ja alkaa taas kieppua niin vinhaan, että kaadut maahan pää pyörällä. Kunpa tietäisit, miten jokainen tervehdys sattuu enemmän kuin sata hyvästiä. Kunpa tietäisit. 
  Vaan et tiedä. En kertonut sinulle koskaan. Sinä et salaa minulta mitään, mutta minä olen pitänyt osan itsestäni salassa, aina. Tuo osa minusta alkoi taas raapia seiniä sinä päivänä, kun tämä toinen sota puhkesi, ja se ryhtyi ulvomaan ulospääsyä sinä päivänä, kun sinä karkasit tapaamaan sotilastasi. 
  Minun olisi pitänyt kertoa sinulle, minun olisi pitänyt opettaa sinua karaisemaan sydämesi. Opettaa sinulle, että kirje ei ole aina pelkkä kirje. Arkille kirjoitetuista sanoista voi sielu pakahtua. Kunpa tietäisit.

1912: Nuori amerikkalainen yliopisto-opiskelija David Graham lähettää ihailijapostia brittiläiselle runoilijalle, Elspeth Dunnille. Tämä kirjoittaa runojaan kauniilla Skyen saarella Skotlannissa, jolta hän ei ole koskaan poistunut, sillä hän pelkää vettä ja veneitä niin paljon, että lauttamatka mantereelle on sula mahdottomuus. Ensimmäistä kirjettä seuraa pitkä ja intensiivinen kirjeenvaihto, jonka myötä nuorten välille syntyy syvä ystävyys.

1940: Eletään toista maailmansotaa. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään, mutta hänen äitinsä varoittaa rakkaudesta sodan aikana, sillä "mihinkään, mitä sota-aikaan sanotaan, ei voi uskoa. Tunnetilat kaikkoavat yhtä herkästi kuin yön rauha." Kun kadulle laskeutunut pommi tuhoaa osan heidän talostaan, paljastuu raunioista kätkö: Elspeth on säilyttänyt valtavan määrän vanhoja kirjeitä, jotka on osoitettu Sue-nimiselle naiselle. Elspeth järkyttyy tyttärensä löytäessä kirjeet, ja katoaa pommitusta seuraavana päivänä. Margaret alkaa selvittää äitinsä olinpaikkaa ja menneisyyttä - ja samalla omaa tarinaansa, josta hän ei tiedä kuin sen, mitä Elspeth on hänelle suostunut kertomaan.

  Mutta eikö menneisyyden tutkiminen ole juuri tuollaista? Yllättävää, tyrmistyttävää, kenties jopa hieman pelottavaa. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy, mutta sinun pitää ainakin ottaa selvää asiasta. Koskaan ei tiedä, onko elämä oikeilla raiteilla, ennen kuin näkee, mitä reittiä se on kuljettanut meidät tähän.


Kirjeisiin perustuvissa teoksissa on jotakin tavattoman viehättävää. On melkein samantekevää, lukeeko todellisten henkilöiden kirjeenvaihtoa vai fiktiivistä romaania - kirjeiden lukeminen tuntuu jotenkin ihanan intiimiltä. Lähivuosien suurimmat kirjeromaanisuosikkini ovat kaksi hurmaavaa brittiläistä: Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Helene Hanffin Rakas vanha kirja. Tunnistin tästä Brockmolen esikoisteoksesta paljon samoja kaikuja - rakkautta kirjoihin ja kirjallisuuteen, ja etenkin Perunankuoripaistoksessa vahvana tuntuvaa sodan vaikutusta ihmisten elämään juuri Brittein saarilla - mutta silti Brockmolella on selkeä oma äänensä.

Lähdin lukemaan Kirjeitä saarelta sillä olettamuksella, että lähinnä Skotlantiin, Skyen saarelle ja maailmansotien aikaan sijoittuva romaani veisi minut kuvauksellaan Skotlannin lumoaviin maisemiin ja tarjoaisi samalla väkevää sota-ajan arjen kuvausta - etenkin, kun esimerkiksi Publishers Weeklyn arvio lupaa teoksen tarjoavan juuri Skotlannin kauneutta ja sodan traagisuutta. Nämä odotukseni eivät aivan täyttyneet, sillä Brockmole keskittää katseensa enemmän ihmisten välisten suhteiden kehittymiseen ympäristön ja ajankuvauksen jäädessä toissijaisiksi ja paikoin jopa hieman päälleliimatun tuntuisiksi. Ihmissuhderomaanina, rakkaustarinana ja ihmismielen kuvauksena Kirjeitä saarelta on kuitenkin sykähdyttävä. Koin lukiessani miellyttäviä väristyksiä ja jo kirjeromaanin muoto sai ahmimaan kirjan parilta istumalta. Kirja lumosi minut, mutta lopulta melko erilaisilla ansioilla kuin mitä olin osannut odottaa.

Toki Brockmolen romaanista sitä ihastuttavaa Skotlannin-kuvaustakin löytyy. Portree vastaanottaa Skyen saarelle lautalla saapuvan pehmeänä ja virttyneenä, se on kuin sateeseen unohdettu liitupiirros. Elspethin sanoin saari on kaunis, villi, pakanallinen ja vihreä, ja sen keijuihin ja aaveisiin uskovat asukkaat elävät yksinkertaista ja karua elämäänsä saarella paimentavien lampaiden keskellä. Lukiessaan on ihanaa kuvitella mielessään merenlahtea ympäröivien kukkuloiden kainalossa kyyhöttävä olkikattoinen mökki, jonka pihalla nuori Elspeth raapustaa lyijykynällä runojaan muistikirjaan. Puutarhassa sormustinkukka ja kuusama sekoittuvat meren kirpeään tuoksuun. Oi!

Henkilöhahmonsa Brockmole on onnistunut kirjoittamaan sellaisiksi, ettei etenkään Elspethiin ja Daveyyn voi lukiessaan olla kiintymättä ja rakastumatta. Keski-Illinoisin maissipeltojen keskellä kasvanut herkkä mutta vallaton Davey sulattaa lukijan sydämen jo ensimmäisillä kirjeillään, ja nuori Elspeth, joka hänen veljensä kuvauksessa huutaa hiukset hulmuten runoja meren pärskeisiin, on kerrassaan lumoava. Nuorten välistä kirjeenvaihtoa lukee miltei henkeään pidätellen, ja kahdessa aikatasossa kirjoitetuista kirjeistä rakentuu ehjä ja kaunis tarina. Kuva tapahtuneesta syntyy pala palalta, ja jännite säilyy hienosti kirjan viimeisille sivuille saakka. Romaani jättää lukijan hieman kaihoisaan, mutta tyytyväiseen mielentilaan.

Kirjeitä saarelta on viehättävä, lempeällä tavalla kirpeä, katkeransuloinen ja hieman surullinenkin romaani. Se saa haaveilemaan rakkaudesta ja vanhanaikaisesta kirjeenvaihdosta, ja kyllä - lopulta myös kaipaamaan Skyen saarelle ja meren äärelle. Lisäksi se houkuttelee lukemaan klassikoita - kirjan luettuani mieleni tekisi oitis tarttua Sir Walter Scottin teoksiin ja Mark Twain Huckleberry Finniin, tai lukea jälleen kerran rakastamani Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa.

Myös Ulla on ehtinyt jo lukea Kirjeitä saarelta.

Kommentit

  1. Katselin tätä juuri katalogeissa, kun kävin niitä läpi. Ihan heti en tästä innostunut, mutta nyt tämän sinun arvioisi luettuani täytyykin harkita uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, kannattaa harkita. Oikealla hetkellä ja oikeassa mielentilassa tämä on aika ihana kirja. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mai, kiva -- ja koska vastaan kommentteihin näin valtavan pitkällä viiveellä, olet tainnut (muistaakseni) lukeakin tämän jo. Tulen vielä jossain vaiheessa blogiisi uudelleen katsomaan!

      Poista
  3. Tämähän oli hyvän kuuloinen kirja. Kun on tämä merikirjallisuuskin lukulistalla. :D Skotlanti ja kirjallisuus kuulostaa hyvältä yhdistelmältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, muistan sinun kaivanneen laadukasta kevyempää kirjallisuutta... Tämä kirja voisi osua siihen kaipuuseen aika kivasti. Ja tosiaan: merihaasteeseenkin tämä sopisi. Kirjeromaanin muoto tekee tästä viehättävän, uskon että sinäkin pitäisit tästä. :)

      Poista
  4. Minulle tämäKIN teos aivan vieras. Heti kuvasta tuli mieleen Katja Kaukosen Kohina. En nyt muista, oletko sitä lukenut, mutta siinäkin saari on tärkeässä roolissa. Noin muutoin tämä kyllä vaikuttaa olevan hyvin erilainen kirja kuin Kohina jo muotonsakin puolesta.

    Olet taas niin ihailtavan hienosti saanut esiin kirjan tunnelman. Kirjoitan aina tätä samaa, mutta kun minulle aina se tunnelma on se tärkein. Juuri tuo esim. kun kirjoitit Elspethistä raapustelemassa lyijykynällä runoja muistikirjaan. Löisin vaikka vetoa sen puolesta, että lyijykynä on vähän tylsä ja ei erityisen pitkä, mutta ei kuitenkaan nysäkään.

    Kiitos kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, olen lukenut Kohinan viime keväänä. (Ja hyvä kun muistutit: minulla on siitä bloggaamatta, tai pikemminkin käytännössä valmis bloggaus on julkaisematta! Asia on korjattava pian!) Tämä on kyllä lopulta tosi erilainen kirja kaikellaan: muoto, tunnelma, tarina -- kaikki on erilaista kuin Kohinassa.

      Voi että. Olet ihana. ♥ Kiitos!

      Poista
  5. Taas tuli lukulistalle monta uutta kirjaa -ja yhdestä ainosa postauksesta!<3

    Kirjeromaaneissa on jotakin erityisen viehättävää ja jos romaani vielä tämän lisäksi liittyy kirjallisuusmaailmaan, olen myyty!

    Kiitos ihanasta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihanaa! :) ♥ Tämä oli sellainen kirjakin, joka houkuttelee vanhojen klassikoiden pariin. Kävinkin lainaamassa pari Brockmolen kirjassa esille noussutta kirjastosta, saa nähdä vain milloin lopulta niiden pariin ehdin.

      Kirjeromaanit ovat tosiaan ihania. Tämä voisi olla sinullekin mukava lukukokemus jossakin oikeassa hetkessä, kun kaipaat jotain kevyempää, mutta ei tyhjäpäisen kevyttä. Tässä on ihanasti kirjeitä ja kirjoja, sotaa ja katkeransuloista tunnelmaa.

      Kiitos ihanasta kommentistasi! ♥

      Poista
  6. Oi, minäkin pidän kirjeistä, oikeista ja keksityistä... Niissä on aivan oma tunnelmansa, juuri sellainen hurmaava yksityisyys. Ehkäpä minun täytyy siis kerätä lukulistalleni myös tämä... Kiitos sinulle Sara, jälleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tässä nykyajassa tulee välillä voimakas oikeiden, käsinkirjoitettujen kirjeiden kaipuu. Sinut näen kirjoittamassa sellaisia, kuvittelen kauniin käsialankin, ja se mielikuva on ihana. ♥ Tässä kirjassa on paljon sellaista, josta voisit nauttia, siispä suosittelen kokeilemaan Brockmolen kirjaa.

      Kiitos ihanasta kommentistasi! ♥

      Poista
  7. Pidin kirjan lopusta, miten se tehtiin hallitusti. Se ihastutti minua erityisesti. Toki pidin kirjasta kokonaisuutena, mutta tuo todella sävytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, minustakin kirjan loppu oli hyvin kirjoitettu. Tästä jäi hyvä maku suuhun, todellakin kelpo esikoinen! :)

      Poista
  8. Minäkin odotin jotain Kirjallisen perunankuoripaistoksen kaltaista, ja kyllä tässä jotain samaa onkin. Mutta kuitenkin Kirjeitä saarelta on aivan omanlaisensa teos. Hyvää luettavaa hetkeen, jolloin kaihoaa menneitä vuosikymmeniä ja romantiikkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, olen samaa mieltä: kirjoissa on samoja kaikuja, mutta ei Brockmolen kirja mikään kopio ole, vaan ihan omanlaisensa ja sellaisenaan hieno. Jos pitäisi suositella ystävälle hyvää kirjaa vaikkapa lomalukemiseksi, tämän paikka olisi kyllä sillä listalla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit