Tove Jansson: Reilua peliä


Tove Jansson: Reilua peliä (WSOY, 1990. 139 sivua. Alkuteos Rent spel, 1989. Suomentanut Kyllikki Härkäpää.)

  Pimeys oli laskeutunut aivan huomaamatta. Mari erotti enää tuskin muuta kuin vaahtoharjat. Vesi syöksyi idänpuoleisten kallioiden yli korkeina putouksina ja jatkoi matkaa yli laguunin, lännessä kuohuivat tyrskyt niemen takaa, ja siellä, jossain keskellä, makasi Viktoria.
  Mari hipsutteli takaisin tupaan.
  No? kysyi Jonna.
  Ihmeellistä, Mari sanoi, miten erilaiselta myrsky kuulostaa täällä sisällä. Se ikään kuin liukenee, miten sen sanoisi, kuin yhdeksi pitkäksi, laulavaksi säveleksi - kerranhan sinä yritit nauhoittaakin sen mutta siitä tuli vain yhtä loputonta rahinaa...
  Jonna kysyi terävästi: Mikä siellä on tilanne?
  Hyvä, luulisin. Näki vähän heikosti.
  Sinähän voit kirjoittaa jotain tuosta akustisesta puolesta, Jonna sanoi, tuntuu että sinä saat myrskyn uitetuksi mukaan kirjoitatpa melkein mitä tahansa.

Kaksi ikääntyvää naista, Mari ja Jonna, asuvat samassa vuokratalossa, mutta eri rapuissa omissa asunnoissaan. Kumpikin on taiteilija, ja heidän yläkerran ateljeitaan erottaa ullakko, persoonaton ei-kenenkään-maa täynnä korkeita käytäviä ja lukittuja lautaovia. Naiset jakavat elämänsä; he tekevät asioita yhdessä ja erikseen, matkustelevat, iloitsevat ja riitelevät - mutta ennen kaikkea kokevat olevansa siunattuja rakkaudella.


Reilua peliä on episodimainen pienoisromaani, joka kertoo Marista ja Jonnasta - tai oikeastaan Tove Janssonista ja hänen elämänkumppanistaan Tuulikki Pietilästä. Teos muistuttaa rakenteeltaan Janssonin ihanaa Kesäkirjaa, sillä kummassakaan ei ole varsinaista juonta, vaan jokaisessa luvussa seurataan yksittäisiä, toisistaan riippumattomia hetkiä kirjan henkilöhahmojen elämästä. Teksti on vähäeleistä, paljoakaan ei tapahdu, ja siltikin kirja saa aikaan vahvoja mielikuvia ja tekee sydämen seutuville lämpimän, hyvän olon.

Mari ja Jonna ovat kaksi melko erilaista persoonaa, ja erilaisuus saa naiset ajautumaan aika ajoin törmäyskurssille. Pitkä yhteinen elämä lienee kuitenkin hionut pois kummankin terävimmät särmät, ja erilaisuus ja vastakkaiset mielipiteet tekevät suhteesta elävän ja kiinnostavan. Kumpikin tukee ja ymmärtää toistensa taiteen tekemistä, ja suhteessa, jossa on paljon luottamusta ja rakkautta, uskaltaa sanoa suoraan mitä toisesta tai hänen taiteestaan ajattelee. Naiset tekevät kaikenlaista yhdessä; he katsovat paljon elokuvia huolella tulevaan elokuvanautintoon valmistautuen - b-luokan lännenelokuva vaatii luonnollisesti kumppanikseen pullon bourbonia ja rasiallisen Cortez-sikareita, he viettävät aikaa rakkaalla saarellaan ja matkustelevat ympäri maailmaa kaikkea näkemäänsä samalla pikkuruiselle kaitafilmi-Konicalleen tallentaen.

Reilua peliä on jotenkin hyvin tunnistettavasti tovemainen kirja. Naisten välisissä dialogeissa on paljon sellaista toteavaa ja rivien väliin merkityksiä jättävää, ja jotkut kappaleet voisivat olla kuin suoria otteita jostakin muumikirjasta. Kuten nyt vaikka tämäkin:

  He kokivat verkkonsa kotimatkalla; tulos oli yksi vaivainen särki ja pieni simppu, kumpikin sai jatkaa uimistaan. Kissa istui rannalla vastassa.
  Kyllä tuli hiljaista, sanoi Jonna. Mitä sanot, eikö vain ollutkin aika hieno ukonilma?
  Hyvin hieno, sanoi Mari. Paras mitä meillä on ollut.

Kirja jätti kaikkinensa yllättävänkin vahvan jäljen. Eniten rakastin kuitenkin lukua nimeltä Suuressa Phoenixin kaupungissa, jossa Mari ja Jonna viettävät Amerikan-matkallaan useamman päivän Phoenixissä. He majoittuvat nukkavierua arvokkuutta huokuvaan vanhaan hotelliin, jossa kaikki on vanhaa: portieerin päätä ympäröi valkoinen hiusseppel ja hissipoikakin on niin iäkäs, että hän kuolee naisten vierailun aikana vanhuuteen omassa hississään. Hotellissa naiset tutustuvat veikeään huonesiivoojaan, Verityyn, joka näyttää heille palasen oikeaa Phoenixiä. Rakastin tuosta tarinasta jokaista sanaa, ja aloin haaveilla siitä, miten itsekin eläkeikäisenä matkustan Greyhound-busseilla ympäri Yhdysvaltoja. Minäkin haluan juoda vodkaa arizonalaisessa baarissa ja tutustua stetsonhattuisiin paikallisiin, kun taustalla soi A Horse with No Name. Oih!

Reilua peliä oli tammikuun Toveni. Nyt nimittäin vietetään Tove Jansson -juhlavuotta, kun rakastetun kirjailijan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta, ja aion koko vuoden ajan lukea vähintään yhden Janssonin (tai Janssonista kertovan) kirjan kuukaudessa. Reilusta pelistä on aikanaan blogattu myös Kirjavassa kammarissa.

Kommentit

  1. Ihana postaus ihanasta kirjasta! :)
    Itse taidan aloittaa Toven juhlinnan ensi kuun puolella Boel Westinin kirjalla Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä.

    Mukavaa viikonloppua toivotellen! <3

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva lukea tästä ja palata kirjan maailmaan (piti lukea muistin virkistykseksi tuo omakin juttu, kiitos linkityksestä). Nyt tekee tietenkin mieli lukea taas Janssonia - tai ainakin tuo hyllyssä odottava tuore elämäkerta.

    Muistan kirjasta tuon Phoenix-kohdan, mutta jänskästi se ei minulle tainnut olla kirjan parasta antia. Sitäkin enemmän nautin ajatuksena sinusta Greyhoundin tuomana arizonalaisbaarissa... :D It's a date! (Meillä taitaa olla aika monta treffipaikkaa viimeistään eläkepäiville varattuna, hih.)

    VastaaPoista
  3. Tiedätkö, minulla on sellainen mielikuva, että aloittelin tätä lukiolaisena (olin silloin Muumi-romaanien lumoissa), mutta en päässyt kirjaan sisälle. Nyt uskon, että aika on toinen.

    Ja tuo Horse with no name, Greyhoundin bussit ja kaikki. Osaat kyllä luoda mielikuvia! <3

    VastaaPoista
  4. En ole tästä kirjasta aiemmin edes tiennyt, mutta olipa ihana postaus! Nythän on niin, että itse en ole aikoinani muumeista edes pitänyt (tiedän, lähestulkoon häväistys edes kirjoittaa tällaista, nolottaa kyllä), mutta esikoisen myötä niihin on tutustuttu huolella - ne olivat neidille SE juttu. Sitä mukaa olen ihastunut Janssoniin.
    Tosiaan tästä kirjasta en edes tiennyt, mutta tuo kappale Phoenixista ja Greyhoundista, oi! <3
    Mahtuisinko mukaan sinne treffeille?
    Tämän postauksen myötä kirja nousi (loputtoman pitkälle) to be read -listalle.

    Heli

    VastaaPoista
  5. Muistin lukeneeni vuosia sitten yhden Tove Janssonin aikuistenkirjan, mutta nimeä en muistanut. Sen sijaan kannen pelikortti oli jäänyt mieleen. :) Tämän olen siis lukenut, mutta silloin en pitänyt. Nyt haluan lukea uudelleen, etenkin kun kirjan henkilöt ovat oikeastaan Tove ja Tuulikki.

    VastaaPoista
  6. En ollut minäkään tietoinen tästä kirjasta, ennen kuin kerroit tästä eilen. Kuulostaa jotenkin elämäntuntuiselta kirjalta.

    Greyhound-matka ja arizonalaisbaari. Wau! Mihinhän tämä Jansson-vuosi vielä inspiroikaan! Kuukauden Jansson kuulostaa hyvältä idealta.

    VastaaPoista
  7. Tulipas kiva fiilis tästä sun esittelystä :-) Minulla on sama Jansson-tahti suunnitelmissa tälle vuodelle.

    VastaaPoista
  8. Hyvä idea tuo että luet yhden Janssonin kirjan kuukaudessa, itsekin pitäisi tehdä niin! :D Ja tämä oli muuten ihan ensimmäinen kirja jonka olen Janssonilta joskus nuorempana lukenut :))

    VastaaPoista
  9. En ole ihan varma, olenko lukenut tätä. Luin 90-luvun alussa useamman Toven aikuisten kirjan, mutta olin ehkä vähän liian nuori niille, koska ne tuntuivat silloin jotenkin vaikeilta ja tylsiltäkin. Tänä vuonna minäkin aion lukea paljon Tovea, ja myös Reilua peliä on ehdottomasti lukulistalla.

    VastaaPoista
  10. Tutkiskelin tätä kirjaa tänään kirjastolla ja mietin, oliko se juuri se kirja, jonka arvioita blogistasi silmäilin muutama päivä sitten. Piti tulla tarkistamaan, ja olihan se. Juttusi herätti kiinnostuksen, ja aion kyllä lainata tämän kirjan seuraavaksi Janssonilta. Ensin luen kuitenkin Viestit-novellikokoelman. Pst, aivan ihana kuva! <3

    VastaaPoista
  11. Samaa mieltä. Oikein tovemainen kirja, ja hyvän lainauksen olet vielä kirjasta valinnut tovemaisuutta osoittamaan. Mie taidan jatkaa koko tammikuun Toven kirjoilla, sillä lainasin ison satsin kirjastosta. Oikein hyvä arvio jälleen, Sara.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti itsekin ehdin tämän lukea tämän vuoden aikana. Kiinnostava arvio ainakin sinulla ja no Tove on Tove :)

    VastaaPoista
  13. Olenkohan kuullutkaan tästä aiemmin... Vaikuttaa hyvin tovemaiselta :) Minä en ole vielä tehnyt lukusuunnitelmaa Toven juhlavuotta varten, mutta useamman kirjan aion kuitenkin lukea.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit